Jos pidät munasta aamupalalla, saattaa olla mielenkiintoista tietää, mistä ne tulevat. Suurin osa syömiemme munista tulee kanoilta, jotka elävät koko elämänsä erittäin tiukissa jenkissä, joita kutsutaan akkujenkiksi. Se ei ole hyvä elämä kanaille, ja se voi myös olla haitallista meille, jotka syömme munia. Tämä artikkeli selittää lisää akkujenkien ongelmista ja niistä vakavista riskeistä, joita ne muodostavat sekä kanaille että ihmisille.
Munaantaja (akkukana) pidetään erityisessä kanelle, jota kutsutaan akkukanaloksi. Kanat ovat yleensä tehtyä nestosta ja ne asetetaan toistensa päälle, mikä johtaa useisiin kerroksiin kanaloita suuressa rakenteessa. Jokainen on pieni, usein vain hieman suurempi kuin kananen, joka elää siellä. Tämä tarkoittaa, että kananille ei ole tarpeeksi tilaa nousemaan ylös, kiertää itsensä tai jopa napata siivetään. Nämä kannat eivät anna kananille mahdollisuutta tehdä peruskyllänteitä, kuten kaivaa maasta tai levätä pinnalla, jotka molemmat ovat normaaleja kanoille.
Ehkä suurin ongelma on se, että akkuliikuntakatiloissa olemalla kanat eivät voi harjoittaa käyttäytymistä, joka mahdollistaa heidän tuntemaan itsensä onnellisiksi ja terveinä. Esimerkiksi ne eivät voi ottaa hiekka-uupeita, jotka on yksi kanien suosituimmista toiminnallisuuksista. Ne eivät myöskään voi sekoittua tai viettää aikaa muiden kanojen kanssa, mikä on erittäin tärkeää hyvinvointinsa kannalta. Ainoa vaihtoehto niille on istua pienessä katilassa ilman mitään viihdyttävää. Tämä voi aiheuttaa ongelmia fyysisesti, ja sitä kautta myös tunteellisesti. "Kanat ovat sosiaalisia eläimiä, ja niiden on tarpeen vuorovaikuttaa muiden kanojen kanssa sekä liikkua vapaasti, jotta ne pysyvät terveinä ja kasvavat."
Kanat syntyvät ja kasvattavat ne villityksen alle viljelijät, kunnes ne kypsenevät ja voivat alkaa tuottaa munia. Kun ne saavat tämän ikäisiin, niitä siirretään akkuliikuntakatiloihin, joissa ne pysyvät loppuelämänsä ajaksi. Niihin rajoittuu vain tehtäväni laidella munia näissä katiloissa. Viljelijät antavat niille ruokaa ja vettä pitääkseen ne hengissä ja tukeakseen niitä laittamaan mahdollisimman monta munaa.
Mutta kanat, jotka kasvatetaan akkujen sisällä, eivät saa mahdollisuutta elää koko luonnollisen eliniän. Kana voi elää jo 10 vuotta, jos se hoidetaan oikein, mutta akkukanat tappaillaan yleensä paljon aiemmin — vain kahden vuoden jälkeen. Kun kanat vanhenevat, munien tuotanto vähenee, ja maatijat eivät enää pidä niitä taloudellisesti kannattavina. Tämä tarkoittaa, että miljoonia kanavia tapetaan joka vuosi pelkästään siksi, ettei ne enää tuota tarpeeksi munia ollaan niiden pitämisen kustannuksien perusteluksi.
Akkukanojen hinta on paljon suurempi — ja se ulottuu paljon laajemmalle kuin vain kärsimys, jonka ne kohtaavat. Se voi myös vaikuttaa ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Akkujen tiukat, särpöiset asumisolosuhteet mahdollistavat taudin leviämisen. Ja joskus taudit voivat siirtyä ihmisille — zoonoottinen tauti — mikä muodostaa uhkan ihmisten terveydelle.
Tehtaamelat, kuten niitä, jotka käyttävät akkujenkkejä, tuottavat merkittäviä määriä jätettä sekä terveysongelmia; näiden melojen on mahdollista vaarantaa ympäristöä. Jätteet voivat saastuttaa joita, järviä ja maaperää, mikä tekee ne vaarallisiksi kasville, eläimille ja ihmisille. Nämä melat päästetyt kaasut vaikuttavat ilmastonmuutokseen, joka aiheuttaa vaikutuksia koko maailmassa.